Mies joka söi rakastajansa
Oli ilta. Olin jo menossa nukkumaan ja sitä ennen sammuttamassa television, kunnes korviini kantautuivat sanat: “Mies joka söi rakastajansa”.
Uteliaisuuteni heräsi samantien, jatkoi katsomista ja kuulin, että ohjelma alkaisi vasta puoli yksitoista. Niinpä ajattelin ihan huvin vuoksi katsoa tuon oudon dokumentin, mutta sitä ennen pelasin San Andreasta.
Kun ohjelma alkoi, oli tunnelma hyvin painostava. Aluksi kerrottiin miehen joka söi rakastajansa, Arminin lapsuudesta. Arminin lapsuus oli hyvin erikoista, sellainen kuva minulle tuli. Hänellä jos kellä oli outoja fantasioita; olisi ihanaa syödä kokonainen ihmisen pää!
Toinen henkilö, jonka elämästä kerrottiin, olikin itse uhri, Bernd tjs.
Outoa se, että hän oli työssä käyvä ATK-nero, jolla oli elämä kunnossa, mutta jostain kumman syystä hän halusi, että hänen ruumiinsa syötäisiin. Mies oli homo.
Kun Arminin äiti kuoli, oli mies surun murtama ja kaameat fantasiat valloittivat hänen mielensä. Niinpä hän alkoi surffailemaan Internetissä erilaisten kannibaali-keskustelu-alueiden saloissa etsien itselleen ruumista, jonka saisi syödä. Pian hänelle tärppäsi, Bernd oli vastannut hänelle.
Bernd ja Armin sopivat tapaamisensa niin, ettei kukaan huomannut Berndin poissaoloa. Sitten tulikin kohtia, joiden jälkeen sammutin TV:n ja marssin hyvin huonovointisena vuoteeseeni.
On selvää, että pelkästään Armin ei ollut sairas. Myös Bernd oli. Jos ihminen maksaa tuhat saksan markkaa, jotta hänen vehkeensä purraan irti, onko kyseessä järkevä ihminen. Arminin sairaus oli jo selvä, hän kiihottui kun sai silpoa ruumista, eikä se enää ole normaalia.
Miksiköhän minä tällaisestakin aiheesta kirjoitan? Ehkä siksi, että asia painostaa minua. Dokumenttia katsoessani minua samaan aikaan kauhistutti, yökötti ja ihmetytti outo otus nimeltä ihminen.
Ja että tunnelma tästä blogauksesta jäisi oikein synkäksi ja raadolliseksi, kerrottakoon miten Bernd lopulta kuoli, ja miten Armin jäi kiinni.
Kun Bernd ja Armin olivat yhdessä syöneet Berndin rakkaat vehkeet, Armin silpoi Berndiltä korvat ja nenän ja söi ne. Hän repi myös muita ruumiinosia ja nahkaa irti saadakseen ravintoa. Kun Bernd ei ollut enää tajuissaan, iski Armin häntä puukolla kurkkuun. Näin Bernd kuoli lopullisesti ja Armin sai itselleen syötävää…
Ajatelkaas. Syötyään 25 kiloa Berndin lihaa, tunnusti Armin tekonsa. Hän ei missään vaiheessa kiistänyt syyllisyyttään, vaan sanoi, että Bernd ja hän halusivat yhdessä tätä.
Olikohan tuossa järkeä?
Olisi ehkä ollut paras, jos olisin ollut katsomatta koko yököttävää ohjelmaa, sillä silloin teidän ei olis tarvinnut lukea tuota sairasta juttua.
Noh, elämä jatkuu. Tulee vain tässä lähinnä mieleen, miten sairas ihminen voi olla.
