Wirtaus

Käytin muinaisina aikoina pelkästään selainta nimeltä Internet Exploreria. Sitten, ennen kesän alkua aloin tympääntyä ainaisiin viruksiin ja crakkereihin ja päätin ottaa vaarin ja vaihtaa nettiselainta. Laitoinkin tilalle mainion Mozilla Firefoxin, joka on ollut erittäin hyvä selain. Ihmetelkäämme, reikäjuusto nimeltä Internet Explorer on edelleen se suosituin nettiselain, vaikka olemassa on paljon muitakin loistavia nettiselaimia.

Syy siihen, miksi ihmiset eivät luovu rakkaasta I.E:stä on seuraava. Oikeastaan syitä on monia, joten listatkaamme asioita, miksi Internet Explorer löytyy edelleen monien selaimena.

1. “En varmasti jaksa vaihtaa selainta. Internet Explorer on ihan luottava.”
2. “Selaimen vaihtaminen ei tule kysymykseenkään. Uuden selaimen asentaminen on varmasti vaikeaa.”
3. “Olen vannoutunut I.E-fani, suksikoot muut selaimet suolle!”
4. Internet Explorer on suosituin nettiselain, miksi vaihtaa?”
5. Ei ne virukset sun muut mitään haittaa, antaa tulla lisää.”

Vastauksia selittelyihin annan seuraavasti.
1. Aina kannattaa jaksaa ajatella pitemmän päälle. Jos haluat pitää koneesi kunnossa monta vuotta, ei kannata käyttää Internet Exploreria.
2. Selaimen vaihto ei ole monimutkaista. Etsit vain haluamasi selain ja lataat sen. Asentaminen on helppoa etenkin Firefoxissa, sillä Firefoxin asennusohje on suomenkielinen.
3. Tuolle syyllesi ei voi mitään. Harmi vain tietokoneesi takia.
4. Juuri tämän vuoksi Internet Explorer on niin turvaton paska. Koska Exploreria käyttää suurin osa ihmisistä, on I.E:lle tehty eniten viruksia. Huhujen mukaan Explorer tuottaa viruksia Internettiin tietämättäsi!
5. En haluaisi olla tietokoneesi!

Enempää en ala paasaamaan. Jos haluat muutamia hyviä selainvinkkejä Mozilla Firefoxin lisäksi, suosittelen joko Operaa tai sitten Safaria

Sivuarvostelut aloitti eilen taipaleensa Internetin maailmassa, jos haluat voi se arvostella juuri Sinun sivusi.
Heh, pientä mainostusta kerrakseen.

Eilen päätin viimein katsoa Pirates of the Caribbeanin. Tuon arvostelijoiden kehuman, Jerry Bruckheimerin suurella rahalla värkätyn merirosvoseikkailuelokuvan. Nyt teenkin niin, että kirjoitan mitä mieltä tuosta elokuvasta olen. Kiinnostiko elokuva vaiko ei?

Elokuvan juoni on seuraavanlainen. Jonkinlaiseksi legendaksi noussut merirosvo Jack Sparrow (Johnny Depp) päättää kipaista britten omistamassa satamakaupungissa Port Royalissa, missä merirosvot ovat todella vihattua väkeä. Siellä Sparrow saadaan nalkkiin ja viskataan armotta vankilaan odottelemaan hirttoköyttä. Äkkiä Port Royaliin hyökkää tunnettu merirosvolaiva Musta helmi, joka ei ole miehistöneen enää tavallinen merirosvolaiva, vaan aavelaiva. Elokuvan naiskauneus Elizabeth Swann (Keira Knightley) otetaan vangiksi laivan kapteenin ja ehdottoman elokuvan pahiksen Barbossan (Geoffrey Rush) johdolla, sillä tällä on viimeinen aarre, jonka palutettuaan Barbossa miehistöineen pääsisi pois kirouksesta ja saisi kaiken varastetun kullan itselleen. Kun pelin sankari William Turner (Orlando Bloom) saa tietää rakkaansa kadonneen, vapauttaa hän Jack Sparrowin, jotta tyttö saadaan pelastettua. Näin huvittava merirosvo Sparrow ja rohkea Turner lähtevät aavelaiva Mustan helmen perään.

Pirates of the Caribbean on ehdottomasti seikkailuelokuva ja erittäin onnistunut lajissaan se onkin. Elokuvassa on huumoria, seikkailua, jännitystä ja tunnelmaa, joka pitää katsojaa koukussa elokuvaan. Vaikka elokuva onkin tehty isolla rahalla, ei se häviä tippaakaan muille kilpailjoilleen. Monestihan elokuva on ollut surkea esitys, vaikka on tehty isolla rahalla, onneksi Pirates of the Caribbeanille ei ole käynyt näin.

Toimintaa elokuvassa on. Toiminta ei ole mitenkään raakaa ja veristä vaan viihdyttävää miekkailua samalla huumorin ollessa paikallaan. Vaikka luurankoja vastaan taisteleminen miekoilla saattaa kuulostaa hassulta, on juuri tätä elementtiä käytetty hyväksi huumorin kannalta. Varsinkin merirosvo jolla ei ole toista silmää, on erittäin hauska tuttavuus.

Parasta antia elokuvassa on kuitenkin Jack Sparrow, jota näyttelevä Johnny Depp tekee jälleen kerran loistavaa jälkeä. On vaikea kuvitella Sparrowksi ketään muuta kuin Deppiä, joka antaa huvittavalle merirosvolle luonteen, joka jää leijumaan elokuvamaailman tähtiin. Myös Orlando Bloom, Keira Knightley ja Geoffrey Rush tekevät kelpo suoritukset.

Pirates of the Caribbean on viihdyttävä, viihdyttävä ja vielä kerran viihdyttävä. Jos et ole vielä katsonut sitä, kannattaa melkein heti kipaista kauppaan ja ostaa se, Pirates of the Caribbean jos mikä on klassikko!

Ai niin… Se arvosana. Annan elokuvalle kouluarvosanaksi täyden kympin, sillä mitään ei elokuvasta puuttunut!

Ihan ajankulukseni juonin Teille, hyvät bloginpitäjät keksinnön nimeltä Blogitus-postaus. Moni varmaan raapii päätään ja ihmettelee, onko Wirtauksen ylläpitäjä seonnut täysin vai onko hän niin nääntynyt nälästä, että kirjoittelee ihan mitä sattuu. Kumpikaan vaihtoehdoista meni hongille.

Blogitus-postaus on eräänlainen viesti, joka kulkee blogilta toiselle. Tarkoituksena on kerätä samalle listalle mahdollisimman monta blogia. Se blog, jonne haluat kirjoituksesi kajahtavan voi olla ihan mikä bloginen vain, kunhan kyseessä on blog. Huomatkaa, että Blogitus-postaukseen voi osallistua blog, jossa on kaikenlaista muutakin sisältöä.

Elikkäs… Olen sitten aika huono selittämään asioita kirjustaen, mutta toivottavasti ymmärrätte sen mitä tarkoitan.

Kun olet saanut Blogitus-postauksen, menet haluamallesi blogille ja vaikkapa kommentoit blogin uusinta kirjoitelmaa. Kopioit sinulle lähetetyn Blogitus-postauksen, joka on täynnä eri blogien linkkejä ja laitat oman blogisi linkin myös tähän pieneen listaukseen listan ensimmäiseksi. Sitten seuraavan blogin ylläpitäjä taas raapustaa oman bloginsa linkin. Muistakaa, että Blogitus-postausta ei saa lähettää samaan blogiin uudestaan. Aika yksinkertaista. Eikö?

Mikähän on sitten Blogitus-postauksen tarkoitus?
Saada paljon erilaisia blogeja pieneen listaan, saada blogit omalla tavallaan tulemaan toisille tutuiksi. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee, olkaa aktiivisia ja tukekaa tätä pienenpientä ideanpoikastani. Niin ja päätin postittaa Blogitus-postauksen Kuopassa.comille.

Blogitus-postauksen bloglinkit:
Wirtaus

Miksi pitää pilata hyvä sarja?
Miksi täytyy tehdä jatkoksi suoranaista paskaa?
Miksi pitää vaan jatkaa?

Muumit ovat loistava sarja, siitä ei pääse mihinkään. Tarkoitan siis niitä 75 jaksoa, jotka tehtiin niinä kuuluisina entisaikoina. Näissä Muumeissa oli sitä jotain, mitä harvassa lapsille suunnatussa piirretyssä näkee; ei väkivaltaa.

Muumit ovat niitä hyvin harvoja lasten sarjoja joita viitsii katsoa yhä uudelleen ja uudelleen. Muumit ovat vaikuttaneet monien lapsuuteen, Muumit muistetaan turvallisina veijareina, jotka kokivat joka päivä jännittäviä seikkailuja. Kun viimeinen Muumijakso sitten tuli, oli olo samalla haikea, mutta myös kiitollinen, sillä Muumit opettivat paljon.

Sitten muutama vuosi sitten japanilaiset päättivät jatkaa Muumeja ja sanottiin, että uusista Muumeista tulisi hauskempia, opettavampia ja parempia. No, kun avasin ensimmäistä kertaa TV:n josta tulisi niitä kuuluisia uusia Muumeja, kauhistuin.

Ne eivät olleet Muumijaksoja. Eivät missään nimessä. Niitä ei pitäisi ikinä näyttää. Japanilaiset raiskasivat Muumit, niin juuri, raiskasivat.

Uusista jaksoista oli tehty väkisin lapsille yritettyä paskaa, jossa yritettiin hauskuttaa muun muassa kaiken maailman Pokemonien kaltaisilla jipoilla. Kauheinta oli se, että Muumipappa ei enää ollut huolehtivainen isä, toisenlainen kuin vapaan kasvatuksen omaava Muumimamma, vaan antoi Muumipeikon tehdä kaikkea mielin määrin. Hahmojen luonteita oli siis muokattu ja tämä on oikeastaan anteeksi antamatonta. Äänityöskentelyynkin ei ollut panostettu juuri ollenkaan ja piirretyissä Muumeissa ei ollut sitä jotain, mitä vanhoissa Muumijaksoissa saattoi havaita: iloa. Kaiken kukkuraksi Pikku Myyn vaatteet oli maalattu vaaleanpunaisiksi.

Muumit siis yritettiin elvyttää, mutta ei niitä saatu henkiin, niistä tehtiin zombeja. Näiden noin 25:n Muumikopion takia koko vanha kunnon oikea Muumisarja joutui suureen häpeään. Uusien Muumien tekijät ovat kyllä häpeällistä sakkia. Ajatus saada lapsille lisää Muumeja oli kauniisti ajateltu, mutta teko on anteeksiantamaton.

Onneksi vielä on jäljellä ne vanhat Muumit. Onneksi voi olla katsomatta uusia kopio-Muumeja ja katsoa vanhoja jaksoja nauraen niille niiden hauskuuden vuoksi.

Oikeat Muumit rokkaa!

Tuosta kommentointisysteemistä pieni anteeksipyyntö. Kyllähän sinne on muutama kommentti tullut. Kiitos niistä. Ja nuo kommentit tulivat perille, en vain tajunnut, että ne pitää erikseen julkaista. Tämä johtuu luultavasti siitä, etteivät kaiken maailman floodaajat pääse tänne kiusailemaan Wirtausta ja sörkkimään sen kommentointivirtaa, siis tuo erikseen julkaistava kommentointimahdollisuus.

Nyt kommentointi on siis kunnossa ja Wirtaus pääsee taas vapaasti virtaamaan uusia mielipiteitä Internetin laajalla saralla.

Tämä on nyt Wirtauksen viides kirjoitus tässä uudessa sivutilassa ja niitä ei ole näkynyt…
Olen pyrkinyt kirjoittelemaan tänne ahkerasti, mutta niitä ei ole näkynyt…
Mainostan sivuja suhtkoht paljon, mutta niitä ei siltikään ole, näkynyt…

Mitä ei ole näkynyt?

Kommentteja ei ole tullut yhtäkään Wirtauksen historiassa. Mutta miksi? Olisi mukava lukea mitä mieltä kirjoituksistani ollaan, mutta palautetta kommenttien muodossa ei ole tullut. Toivotaan että edes joku viitsisi rustata jotain, mutta jos ei niin ei voi vaan mitään.

Elämä on.

Linkit… Ne juuri ovat yksi pieni osa sivuja. Tai no oikeammin sanottuna tarkoitan linkeissä käytettäviä efektejä. Linkkien efekteillä sivuihin saadaan todella hienoja yksityiskohtia ja linkkejä on huomattavasti mukavampia klikkailla, kuin pelkkiä “none-linkkejä”. Katsokaa, miten vaikkapa Unohdettu on onnistunut tekemään hienot efektit linkkeihinsä.

Miksihän sitten Wirtaus tästäkin asiasta valittaa? Siksi että sivuilla olisi mukavampi klikkailla linkkejä, ettei klikkailu tuntuisi pelkältä puurolta. Monet sivut käyttävät myös kuvia linkkeinä ja sekin on joskus hieno vaihtoehto. Esimerkiksi Markonetissä tässä ollaan onnistuttu todenteolla.

Olen huomannut yhden merkittäväksi luokitellun asian liittyen pelimaailmaan. On olemassa monia todella laadukkaita ja menestyneitä pelejä, kuten Halo tai vaikkapa vanhan ajan Final Fantasyt (1-8). Noh, näistä mainioista peleistä on tehtyjä jatko-osia isolla rahalla ja grafiikanhan pitäisi parantua entisestään. Miksi sitten tehdä kirjoitus Wirtaukseen tästä aiheesta? No siksi että jatko-osat eivät enää jaksa välttämättä kiinnostaa.

Pelejä pelataan urakalla, välillä voimme jopa sanoa, että ihmisiä on peliriippuvuudessa, Pelihelvetissä. Tämä riippuvuus johtunee yhdestä yksinkertaisesta asiasta: koukuttavista peleistä. Näitä pelejä on todella paljon ja niitä ostetaan erittäin paljon. Pelit pelataan väkisin läpi ja läpipeluun jälkeen odotellaankin, että milloinhan seuraava osa tulee, vai tuleeko ollenkaan. Sitten suurin piirtein vuoden jälkeen ilmestyy peli ja innokas peliriippuvaisemme tilaa sen ennakkona ja hakee sen innoissaan valmiina pelaamaan 24 tuntia päivässä (jos pelin julkaisu myöhästyy, voi pelin odottelija olla pulassa).

Monestikin pelin jatko-osa on täysi paska. Tai siis, paska verrattuna loistavaan edeltäjäänsä. Tämä pelin paskuus johtuu siitä, että vanhaan peliin verrattuna uuteen osaan ei ole juurikaan tullut mitään uutta. Vaikka graafisesti peli onkin edeltäjäänsä monta asteikkoa verran parempi, ei peli välttämättä jaksa kiinnostaa. Voimme ottaa esimerkiksi vanhan ajan klassikon, Doomin. Tämä loistava peli saikin ensiksi loistavan jatko-osan, Doom 2:n. Pelaajat ajattelivat, ettei uutukaista Tuumipeikon seikkailua ilmestyisi, kunnes pelimarkkinoille luvattiin tulevan Doom 3, joka loistaisi grafiikaltaan ja pelattavuudeltaan. Toisin kuitenkin kävi, Doom 3 oli edeltäjiinsä nähden heikko esitys.

Peleistä ei siis kannata välttämättä puskea montaa kymmentä jatko-osaa, sen on saanut kokea muun muassa Mega-Man-sarja. ja kohtalokkaastikin sen on kokenut. On toki poikkeuksia, jotka vain paranevat uusilla osillaan, mutta kuten sanonta kuuluu, poikkeus vahvistaa säännön. Itse suosin uusia pelejä, joissa olisi jotain uutta. Ja muutenkin, eikö olisi jo pelien kehittymisenkin kannalta tärkeää, että vanhat väistyisivät ja uutta verta tulisi jo tilalle?

Nyt kun poden nettiriippuvuutta, on pakko vielä Wirtauksen muuton jälkeenkin kirjoittaa yksi jutuntynkä. Kerronpa kesälomastani niin tarkasti kuin pystyn muistamaan.

Heti kesäloman aluksi aloin tekemään uutterasti kesätöitä. Sana uuttera ei ehkä ihan parhaiten kuvaa mielikuvaani kattojen maalaamisesta ja ruohonleikkaamisesta, mutta käytetään nyt sitä sanaa. Olin töissä entisessä koulussani talonmiehen apulaisena viikon verran ja palkkani… Noh sanotaanpa näin, että kesätyöläisen palkka on kaksinumeroinen ja ensimmäinen numero on yksi.

Viikon uurrastuksen jälkeen sain viimein rentoutua ja nukkua pitkään. Aamuisin tuli pitkälti seurattua Summeria, joka on varsin mielenkiintoinen ohjelma. Nämä muutamat viikot suorastaan laiskottelin ja tein kaikkea kivaa.

Seuraavaksi alkoikin mitä inhottavin työnmuoto: heinätyöt.
Jos joku ei tiedä, mikä on heinätyö niin joko katsokoon kuvaa tai lukekoon selitykseni.

Heinätöissä hangotaan heiniä heinähangolla ja ne heidät pinotaan heinätappeihin. Näin syntyy niin sanottu heinäukko. Heinien annetaan kuivahtaa auringon paahteessa kunnes ne keltastuvat. Sitten ne kerätään traktorilla ja viedään heinälatoon.
No miksikä heinätöitä tehdään?
Siksi, että porot saisivat ruokaa talven varalle. Siinä on varsin yksinkertainen vastaus. Jos pitäisi sanoa rankimpia töitä, sijoittuu heinätyöt varmasti top 10-listalle. On todella rankkaa raataa kolmenkymmenen asteen helteessä hangoten heiniä. Huh, onneksi se urakka on vasta seuraavana kesänä.

Heinätöiden jälkeen menimme sitten vihdoin niin kutsutulle oikealle lomalle mummilaan Valkeakoskelle. Valkeakoskella oli mukavaa lukuunottamatta sitä, etten päässyt tietokoneelle. Koin pieniä vieroitusoireita, mutta totuin pian olemaan ilman tietokonetta. Valkeakoskella kävimme laivaristeilyllä Tukholmassa ja karkkiahan tietenkin tuli ostettua. Noin viikon jälkeen palasimme takaisin kotoiselle Pudasjärvelle.

Seuraavat viikot kuluivatkin tietokoneen ääressä (ikävä kyllä) ja tulihan sitä muutakin tehtyä. Huomasi kuitenkin jo tunnelman laskevan, sillä koulu alkoi häämöttää. Ne muutamat viikot Valkeakoskella vierailun jälkeen olivatkin ihan mukavat ottaen huomioon sen, että ilkeä koulu tulisi pian kummittelemaan.

No tulihan kesälomalla ostettuakin jotain. Ostin oman mopon, nimittäin Helkama AX:n, joka on ollut erittäin luotettava ja toimiva mopo. Sitten tulikin veikattua mopokortti. Pian mopokortin saamisen jälkeen alkoikin koulu…

Nyt sitä vaan “aherretaan” koulussa. Noh, ensi vuonna on uusi kesäloma, ehkäpä meno silloin on hurjempaa ja vauhdikkaampaa kuin tänä kesänä. Kaikille vielä oikein hauskaa mennyttä kesää, jos se ketään lohduttaa.